Minä kun...

...kun joku kysyy että nautinko täällä olosta, en ihan kuule kysymystä, vastaan että "en" ja hetken päästä tajuun että mitä just tapahtu

...kun oon liian väsynyt kokoajan

...kun ei tarvii mennä tunnille koska on rotarykokous

...kun huomaan että oon saanut A:n jostain aineesta

...kun läksyjä on liikaa



... kun vihdoin löydän tästä maasta Fazerin suklaata ja sit katon mitä se maksaa

... kun Color Guard harkoissa kaikki ei mee läheskään niinkun pitäs

... kun joku kysyy onko meillä Suomessa American Idolia

... kun vihdoin tajuun miten koulun lokeroa käytetään

... kun kuulen ettei reppua saa viedä luokkaan

... kun haluun ehtiä käymään lokerolla ja vessassa tuntien välissä

1 kuukausi

Lähdettiin muiden USA:han tulevien Rotary vaihto-oppilaiden kanssa New Yorkiin 8.8.2016. Se tarkoittaa siis sitä, että olen ollut täällä nyt tasan kuukauden. Aikaisemmin olen kertonut pääasiassa vaan siitä mitä oon tehnyt täällä, mutta tässä postauksessa kerron enemmän fiiliksistä.

Mulla on ensimmäinen kuukausi mennyt tosi hyvin. Ehkä vähän jopa liian hyvin, koska mulla ei ole missään vaiheessa ollut yhtään koti-ikävä. Tätä on ehkä vähän hankala uskoa ja itestänikin tuntuu vähän hassulta. Oon aina ollut sellanen, että tykkään olla kotona ja jos meen yöksi johonkin, niin mietin että "ihana päästä taas kotiin". 

Monet vaihtarit on sanonut myös sitä, että ensimmäinen kuukausi on yleensä vaikea, koska kaikki on uutta. Mulla ei kuitenkaan mitään kulttuurishokkiakaan ole iskenyt ja paikka tuntui kodilta heti. 

Uskon, että tätä vaihtovuoden hyvää alkua on edesauttanut tosi paljon host perheeni. Täytyy sanoa että en voisi hehkuttaa näitä liikaa, ihan älyttömän ihania ihmisiä. Mulla on tosi kotoisa olo ja tunnen olevani jo osa heidän perhettään. Nää on tosi hauskoja ja puhuu paljon. Mä oon saanut tosi hyvän perheen täällä enkä olisi voinut parempaa toivoa. Harmittaa tosi paljon, että joudun vaihtamaan perhettä tammikuussa. Rotaryvaihdossa ollessa on siis 2-4 eri host perhettä. Olisin kyllä ihan mielelläni tämän perheen kanssa koko vuoden.

Ehkä ainoa sellainen juttu mikä mua lannistaa on kieli. Mä en vaan ole vielä löytänyt sitä rohkeutta puhua kunnolla. Pelkään sitä, että sanon jotain juttuja ihan väärin ja kukaan ei ymmärrä. Sitä ei nimenomaan pitäisi yhtään pelätä. Pitäisi vaan puhua, koska sillä tavalla sen oppii. Ymmärrän kyllä hyvin lähes kaiken ja oon jo tottunut siihen, että ympärillä puhutaan englantia. Oon kuitenkin ollut täällä vasta kuukauden, ja uskon että kieli alkaa sujua paremmin aikanaan!

Koulussakin menee hyvin. En ihan kaikilla tunneilla ymmärrä kaikkea, mutta ei mun varmaan tarvikkaan. Ainoa juttu mikä tuottaa harmaita hiuksia on lokero. En vaan yksinkertaisesti tajua miten se toimii. Oon jo sen verran monta kertaa pyytänyt apua muilta, että oon nyt yrittänyt sen kanssa pärjätä itse. Meillä on noin viisi minuuttia aikaa käydä lokerolla tuntien välissä ja tänään myöhästyinkin Minority Studies-tunnilta, kun sain sen auki vasta sillon kun kello soi. Paljon mielummin kantaisin reppua koko päivän, mutta meidän koulussa on periaatteessa sellainen sääntö, että luokkiin ei saa tuoda reppuja. Jotkut opettajat on tarkempia siitä ja jotkut ei.

Pääasiassa menee siis tosi hyvin, joitakin pieniä juttuja lukuunottamatta. Viihdyn täällä tosi hyvin ja olen jo saanut kavereita. Mulla on mennyt tähän asti niin hyvin, että pelkäänkin sitä, että koti-ikävä ja sellainen haikea mieli iskee sitten vielä pahemmin myöhemmin. No, sen näkee sitten. Aion nyt nauttia kun on vielä näin hyvä fiilis!

Time flies when you're having fun

Viime aikoina on tapahtunut taas kaikkea kivaa! Meillä oli konferenssi Michiganissa, koulu alkoi, host veli meni collegeen ja tänä viikonloppuna Shawanossa oli Shawano County Fair! On siis melko paljon kerrottavaa.

Perjantai-aamuna lähdettiin aikaisin ajamaan Shawanosta kohti Marquettea, mikä sijaitsee Michiganissa. Matkassa meitä oli siis minä, mun RYEO ja hänen miehensä sekä kaksi muuta vaihtaria. Ajettiin Marquetteen noin 5 tuntia ja tajuttiinkin sitten paikan päällä että ollaan tunnin myöhässä, koska ei muistettu sitä, että Shawanossa ja Marquettessa on eri aika. Perjantaina meillä oli ohjelmassa tutustumisleikkejä, keilaamista sekä paljon istumista, kun kuunneltiin kun rotarit puhuivat erilaisista asioista vaihtoon liittyen, esimerkiksi säännöistä. Illalla meidät jaettiin pieniin ryhmiin ja niissä pienissä ryhmissä sitten majoituimme host perheisiin. Mun kanssa samassa ryhmässä oli tyttö Brasiliasta ja tyttö Espanjasta. Käytiin illalla perheemme kanssa syömässä ja siitä mentiin vain suoraan nukkumaan. 

Lauantaina söimme aamupalan perheessä ja sitten menimme taas tapaamispaikallemme. Kuuntelimme taas vähän lisää säännöistä ja muista jutuista, kunnes sitten iltapäivällä lähdimme kävellen rannalle syömään. Meille jokaiselle oli yksi Subwayn laatikko, jossa oli Subi-leipä, keksi ja sipsejä. Kun olimme syöneet, jatkoimme kävellen johonkin festivaaleille, jossa vihreät Rotary Youth Exchange-paidat päällä pääsimme siivoamaan. Keräsimme roskia ja pyyhimme pöytiä. Se oli ihan kivaa, loppua kohden alkoi vaan porukkaa vähän väsyttämään :--D Mä myös amerikkalaista jalkapalloa heitellessä venäytin peukaloni jotenkin ihmeellisesti ja se olikin sitten pari seuraavaa päivää aika kipeä.
Festareilta mentiin autoilla johonkin leirintäalue/puisto-paikkaan, jossa meillä oli bonfire ja syötiin hamppareita ja tehtiin S'moreseja! Kuunneltiin musaa kovalla ja kaikilla oli tosi kivaa. Vaihdeltiin myös pinssejä ja käyntikortteja. Oli kiva saada positiivista kommenttia mun omatekemistä muumi- ja marimekko-pinsseistä! :--D Illalla sitten taas host perheet (tai meidän tapauksessa hostien tytär) tulivat hakemaan meitä. Me mentiin vielä takaisin hostien kanssa niille samaisille festareille, jossa oltiin päivällä oltu. Sen jälkeen mentiin jälleen väsyneinä nukkumaan.
Sunnuntai-aamuna syötiin aamupala perheessä ja lähdettiin kaikkien kamojen kanssa takaisin tapaamispaikallemme. Siellä meillä ei ollut enää muuta ohjelmaa, kuin kiitoskorttien kirjoittaminen. Meille oli jaettu kasa kortteja ja niihin kirjoitimme kiitokset host perheille. Sen jälkeen otettiin kuvia ja hyvästeltiin osa vaihtareista. Muutaman muun kanssa mentiin vielä hiking (mikä piti itseasiassa tehdä jo perjantaina, mutta huonon sään takia ei voitu). Käveltiin sellaisen pienen vuoren päälle, jossa otettiin kuvia ja sen jälkeen käveltiin takaisin alas. Hyvästeltiin loput vaihtarit ja sitten lähdettiin ravintolan kautta ajamaan takaisin Shawanoon saman porukan kanssa kun tultiinkin. Kaikenkaikkiaan oli tosi mukava viikonloppu ja noi muut vaihtarit on ihan huippuporukkaa! Onneksi nähdään taas pian.

Viimeviikon torstaina, 1.9 mulla alkoi koulu! Mua jännitti vähän, mutta loppujen lopuksi selvisin hyvin. Helpotti tosi paljon että oltiin käyty Back to School Nightissä ja katsottu kaikki luokat läpi, että osaan mennä niihin. Mulla oli kyllä koulun kartta ja siitäkin oli hyötyä. Meillä on siis kaksi erilaista päivää, A ja B päivät. Mulla on nyt ollut yhdet molempia, ja ei olla vielä ihan hirveästi päästy tekemään mitään, kun ekat tunnit kuunnellaan vaan kun opettaja puhuu säännöistä ja siitä, mitä oppilaalta odotetaan. On kuitenkin ollut ihan mukavaa. Välitunnit koulussa on ihan tasan sen pituisia, että kerkeää juoksemaan luokasta toiseen. Ei ehkä nyt ihan juosta tarvitse, mutta aika reippaasti saa kyllä kävellä. Ruokailu kestää puoli tuntia. Ekana päivänä mulla oli vähän hankaluuksia sen ruokailun kanssa, kun en oikein vielä tiennyt että miten se toimii. Onneksi sain kuitenkin apua! Homma meni siis niin, että vein koulun toimistoon/kansliaan 20 dollaria ja sitten sain ID-numeron. Menin hakemaan ruuan keittiöstä, jonka jälkeen menin kassalle. Kassalla painelin sen ID-numeron ja se oli sillä selvä. Ne sitten ilmeisesti ilmottaa, että millon pitäisi viedä lisää rahaa kansliaan. Loppujen lopuksi siis ihan helppo tääkin juttu!

Kaikista eniten tuskaa tuottaa tuo lokero. Siinä on sellainen ihmeellinen pyöritettävä lukko, jossa on niin omituinen systeemi, etten ole vielä kertaakaan saanut sitä itse auki. Sen takia olenkin kanniskellut kaikkia tavaroita mukana ekat päivät. Tällä viikolla pitäisi kuitenkin opetella ton lokeron käyttö, sillä joihinkin luokkiin ei saa viedä reppuja.

Sunnuntaina käytiin Menomoniessa viemässä host veljeni collegeen. Sinne ajoi noin reilu kaksi tuntia, mutta takaisin ajettiin varmaan kaksi kertaa niin kauan kun käytiin tuollaisella pienellä vesiputous-paikalla! Menomoniessa käytiin ensin kirkossa ja sen jälkeen syömässä. Sitten ajettiin sinne collegelle ja kannettiin kaikki veljen tavarat hänen huoneeseensa. Siinä oltiin ehkä tunti ja sen jälkeen lähdettiin ajamaan takaisin Shawanoon. Oli oikein kiva päivä.

Tänään maanantaina eli Labor Daynä käytiin Laurenin ja hänen poikaystävänsä Noahin kanssa Shawano County Fairissa! Fair on ollut täällä tämän viikonlopun ja vielä tämän maanantain. Se oli vähän sellainen elomessu-tyylinen (hämeenlinnalaiset tietää) tapahtuma, eli siellä oli tollasia huvipuistolaitteita ja paljon erilaisia ruokakojuja. Siellä oli myös sellainen "maatila-osuus", jossa oli esillä paljon lehmiä, possuja ja muita eläimiä. Aamulla lähteissä olin ajatellut että on kylmä, joten puin mustat farkut ja kolitsipaidan päälle. Todellisuudessa tuolla olikin tosi kuuma ja ostin sieltä sitten tuollaisen Shawano County Fair-paidan, mikä tossa yhdessa kuvassa näkyykin. Ainakin jää tästäkin Fairistä mulle hyvä muisto! Vaikka päivä olikin tosi kuuma ja laitteissa tuli vähän paha olo, niin mulla oli tosi kivaa!