Suomessa ollaan oltu jo melkein kolme viikkoa ja se tuntuu melko oudolta. Jotenkin tuntuu siltä etten olisi ikinä lähtenytkään täältä, sen verran hyvin oon jo kotiutunut! Nyt kerronkin sitten siitä päivästä kun lähdin Shawanosta ja siitä päivästä, kun mun vaihtovuosi virallisesti loppui.
Lähdin Shawanosta 24. kesäkuuta. Päivähän alkoi sillä, että ryeoni tuli hakemaan perheensä kanssa mua mun viimesestä host perheestä aamulla yhdeksän jälkeen. Siitä ajettiin Green Bayhin, jossa mentiin aamupalalle Golden Corral-nimiseen ravintolaan. Sinne tuli meidän lisäksi mun kolme host perhettä. Oli tosi kiva että kaikki pääsivät sinne! Enhän mä siinä ainakaan mitään pystynyt syömään kun jännitti tosi paljon. Jännitti jättää kaikki sinne ja jännitti myös se että miten paljon mun kaikki laukut tulee maksamaan koska jo lentokentälle lähteissä tiesin että molemmat ovat ylipainoisia. Jännitti myös se, että miten kotimatka Suomeen menee, sillä jouduin matkustamaan koko matkan yksin.
Oltiin aamupalalla ehkä pari tuntia ja siitä lähdettiin suoraan Green Bay-Austin Straubel-lentokentälle. Mentiin siitä suoraan check inniin ja siinä sitten menikin vähän enemmän aikaa kun ajattelin. Mullahan oli tosiaan kaksi matkalaukkua ja reppu. Molemmat laukut oli ylipainoisia ja maksoin siinä sitten yhteensä $200 niistä. Sitten mulle ehdotettiinkin että jos siirtäisin osan tavaroista toiseen matkalaukkuun, niin että vain toinen niistä olisi ylipainoinen niin sitten ei tarvitsisi maksaa niin paljoa. Joku toi mulle siinä sitten vielä sellaisen pienemmän matkalaukun jostain joka oli vissiin jonkun mun host perheen tuoma :D Otin sen sitten mulle käsimatkatavaralaukuksi ja sinne laitettiin kaikki painavimmat jutut. Näin yksikään mun laukuista ei ollut ylipainoinen ja hintaa laukuille tuli vain $100. Oli se aika huvittavaa kun kaikki mun host äidit häärää siinä laukkujen ympärillä ja siirtelee tavaroita niin että sain molemmat laukut sopivan painoisiksi :D Mun kolmannen perheen host isä sai myös järjestettyä sen sillä tavalla, että mun laukut menee suoraan Green Baystä Helsinkiin. Mulle oltiin sanottu, että tämä ei ole mahdollista, ja että mun täytyy hakea ne laukut Chicagossa ja viedä erikseen sille Finnairin lennolle. Oli ihan älyttömän hyvä että se järjestyikin sitten niin hyvin että mun ei tarvinnut huolehtia niistä ennen Helsinkiin saapumista! Thank you so much for all of my moms and dads for helping me at the airport ♥
Siinä sitten kun oltiin päästy laukuista eroon ja saatu lentoliput, mentiinkin koko porukka odottelemaan sinne turvatarkastuksen eteen. Mua jännitti siinä TOSI PALJON ja menee ihan kylmät väreet jo tässä kun edes kirjoittelen tätä :D Mun host veli oli ollut viimeiset kaksi viikkoa Paraguayssä jossain kirkon vapaaehtoismatkalla ja hän tuli takaisin sitten samana päivänä kun mä lähdin ja asteli koneesta ulos vartti ennen kun mun piti mennä turvatarkastuksesta läpi :D Kyllä siinä vähän jännitti että kerkeekö hän tulla sanomaan hyvästejä. Siinä kun sitten se aika tuli, niin halasin kaikkia ja itkettikin vähän. Oli ihan kamalaa mennä itkien siihen turvatarkastukseen. Tuntui siltä että siinä turvatarkastuksessa meni ikuisuus kun se mies tonki siinä mun matkalaukkua. Siinä sitten lähdin kävelemään sitä käytävää ylös portille päin. Matkalaukkua vetäen, reppu selässä, tyyny kainalossa ja itku silmässä. Katsoin taaksepäin monta kertaa ja koko porukka oli siellä vielä katsomassa ja heiluttamassa. Kukaan ei siirtänyt katsettaan ennen kun käännyin sinne portille ja mua ei enää näkynyt. Se tilanne oli aivan kamala.
Ensimmäiset 3 tuntia istuskelin tässä...
...ja seuraavat 4 tuntia vietin tässä
Saavuin siinä sitten turvallisesti Chicagon O'Haren kentälle. Se mun pienempi matkalaukku joka mun oli tarkoitus ottaa käsimatkatavaraksi niin oltiin aikaisemmin Green Bayssä otettu pois siinä kun asteltiin koneeseen ja sen sain sitten takaisin siinä vaiheessa kun käveltiin sitä putkea ulos koneesta. Enhän mä enää muistanut minkä näkönen se mun matkalaukku oli kun se ei ollut mun oma niin odotin siinä sitten että kaikki muut matkustajat ottivat matkalaukkunsa ja mun jäi viimeiseksi. Sen jälkeen astelin sinne terminaaliin ja kysyin heti ensimmäiseltä vastaantulevalta lentokentän työntekijältä että minne mun pitää nyt mennä kun sille kansainväliselle puolelle 5-terminaaliin pitäisi päästä. Hän sitten ohjeisti mut juna-asemalle kun se oli ainoa keino päästä sinne. Harhailin sitten hetken matkaa, ihan oikeeseen suuntaan menin mutta varmistin silti vielä kerran yhdeltä toiseltakin lentokentän työntekijältä että oon menossa oikeeseen suuntaan :D Löysin juna-aseman, juna 5-terminaaliin lähti just nenän edestä ja siinä kolmas lentokentän työntekijä kertoi että toinen tulee parin minuutin päästä. Pääsin loppujen lopuksi 5-terminaaliin ja selvisin check inniin. Siinä tosin piti odotella sellaset kolme tuntia että ne aloitti sen check innin. Ostin wifin ja menin pistorasian viereen istumaan kolmeksi tunniksi niiden kaikkien tavaroideni kanssa. Kolme tuntia meni melko hitaasti mutta onneksi oli sentään se wifi. Check in alkoi siinä kuuden jälkeen ja sen jälkeen oli vuorossa vielä turvatarkastukset yms. Sen jälkeen mun täytyi odotella vielä neljä tuntia. Kävin ostamassa ruokaa ja menin taas istumaan johonkin lattialle pistorasian viereen ja hengailin siinä sitten sen neljä tuntia. Boarding alkoi siinä yhdeksän jälkeen ja kone Chicagosta Helsinkiin lähti illalla kymmenen aikoihin. Oli se aika kamala tunne jättää Amerikka ja todeta se että mun vaihtovuosi oli nyt virallisesti loppunut.
Lento Helsinkiin kesti kahdeksan tuntia. Istuin ihan siinä keskipaikalla mikä oli vähän ärsyttävää mutta kyllä siinä sen kahdeksan tuntia istui. Sain tän mun pienen matkalaukun ottaa sitten tälle lennolle sinne matkustamotilaan ja oon kiitollinen että siellä oli sellaisia mukavia miehiä mitkä auttoivat mua laittamaan sen sinne ylös ja ottamaan poiskin, en varmaan itse olisi saanut sitä kun sinne oli tosiaan ne kaikki mun painavimmat tavarat tungettu :D Lennon aikana kuuntelin vaan lähinnä musiikkia ja tuijottelin sitä reittikarttaa että millon ollaan perillä. Nukahdin samantien kun lentokone nousi ja nukuin pari tuntia ja sen jälkeen en yhtään, mutta en olettanutkaan että siinä sekavassa mielentilassa pystyisi paljoa nukkumaan :D
Lento oli Helsingissä kahden jälkeen. Lentokone jätti meidät sinne johonkin keskelle kenttää josta bussi haki meidät ja vei lentokentälle sisälle. Siinä jouduttiin sitten kävelemään vielä varmaan sen kentän toisesta päästä toiseen hakemaan laukkuja. Siinä vaiheessa jännitti aika paljon kun tiesin jo että mua odotetaan siellä toisella puolella. Menin hakemaan matkalaukkujani ja vähän siinä kerkesin jo jännittämään että selvisikö ne koko matkan Green Baystä Helsinkiin mutta sieltä ne vaan liukui hetken päästä kun siinä olin odotellut. Tässä vaiheessa mulla oli siis kolme matkalaukkua, reppu, rotary takki kädessä sekä tyyny. Otin niille sitten suosiolla kärryt ja sen jälkeen kävelin sinne aulaan jossa mun perhe odottelikin mua jo! Siitä lähdettiin sitten kotia kohti tänne Hämeenlinnaan. Tuntui tosi oudolta nähdä vihdoin oma perhe ja paras ystävä ja kaikenlisäksi meillä oli uusi autokin ja pääsin ensimmäistä kertaa sen kyytiin :D Ajettiin Hämeenlinnan kaupungin läpi jonka jälkeen mentiin kotiin. Tervehdin ensin meidän koiria ja sen jälkeen kävelin keittiöön ja ihanaksi yllätykseksi kaikki mun kaverit olivat tulleet meille heti moikkaamaan ♥ Mun sisko oli siis järjestänyt mulle sellaset pienet juhlat mihin se oli kutsunut kaikkia mun kavereita ja se oli aivan ihana yllätys!!! Sinne oli leivottu paljon kaikkea hyvää ja mun lemppari irtokarkkejakin oli tarjolla!! Oli mun onni etten ollut mitenkään väsynyt edes matkan jälkeen ja jaksoin heti hengailla kavereiden kanssa muutaman tunnin.
Nyt voin sitten todeta että mun vaihtovuosi Amerikassa on ohi. Vuosi sitten lähdin muiden vaihtareitten kanssa innoissani New Yorkiin ja sieltä suuntasin muutaman päivän aloitusleirin jälkeen Shawanoon, Wisconsiniin, joka on nyt mun toinen koti ja tulee aina olemaan. Siellä olevat ihmiset ovat myös mun perhe ja toivon että kaikki ystävät pysyy mun ystävinä aina. Tuun aivan varmasti vierailemaan vielä joskus Shawanossa, aika sitten näyttää että milloin, toivottavasti pian. Saatan tehdä vielä jossain vaiheessa postauksen yleisesti vaihtovuodesta ja mun fiiliksistä ja kokemuksista sillä täällä jaoin pääasiassa vaan sitä mun elämää enkä niinkään fiiliksiä ja millasta se oikeesti oli.
Thank you for all the people in Shawano for an AWESOME exchange year. I love you all and I will never forget you ♥ It's not goodbye, it's see you later.
