Lähtö alkaa olla tosi lähellä. Huomenna enää tasan viikko. Tuntuu ihan hullulta että vasta oli 100 päivää ja nyt lähtöön on enää muutama hassu päivä. Mua alkaa jo ihan tosissaan jännittään ja jopa vähän pelottamaan, mutta se varmaan kuuluu asiaan. Lähiaikoina on jo lähtenyt joitakin Rotary-vaihtareita ja on ollut kiva seurata heidän matkansa alkua somesta tietäen, että itsellä se kaikki on vielä edessä! Tuntuu kurjalta ettei näe perhettä tai kavereita vuoteen, mutta samalla oon kyllä tosi innoissani jo menossa! Kuitenkin toisinaan jo pelkkä koirien katsominen saa kyyneleet silmiin, mutta sillon ajattelen että niistä pidetään täällä hyvää huolta ja ne pärjää. Mulle kuitenkin mun koirat on tosi tärkeitä ja kysymys onkin ehkä enemmän siitä, että pärjäänkö mä ilman niitä?
Mä oon monta kertaa kuvitellut sen lähtöpäivän mielessäni. Meidän pitää olla lentokentällä vähän yhdentoista jälkeen aamulla, että sinällänsä ei mitään ihan hirmuaikaista herätystä ole tiedossa. Hämeenlinnasta nimittäin ajaa Helsinki-Vantaalle noin tunnin. Kentällä tapaan sitten muita Yhdysvaltoihin lähteviä vaihto-oppilaita sekä pari saattajaa. Siitä sitten lennämme New Yorkiin ja maaohjelma/maaleiri, miksikä sitä nyt kutsutaan, voi alkaa. Oon tosi innoissani tästä leiristä, mutten tiedä miten pystyn nauttimaan siitä kun mielessä pyörii vaan tulevat lennot Wisconsiniin. Joudun nimittäin Chicagosta lentämään yksin, enkä ole siitä mitenkään erityisen innoissani. Jos/kun selviän siellä lentokoneeseen, niin se on mulle jo sellanen paikka missä oon ylittänyt itteni.
Nää viimeset viikot on ollut vähän kiireisempiä. Tällä viikolla on ollut melkein joka päivälle jotain tekemistä ja tänään juhlittiin siskoni rippijuhlia. Mulla on jo moni asia To Do-listaltani rastitettu, mutta vielä on muutama asia mitkä pitää hoitaa. Olen tehnyt jo yhden esitelmän itsestäni ja Suomesta, mutta vielä pitäisi siitä tehdä se lyhyempi versio. Muutamat pinssit pitäisi vielä väsätä ja pari juttua ostaa. Pakkailun aloitan todennäköisesti jo keskiviikkona tai torstaina. Haluan hoitaa sen rauhassa useammassa päivässä, ettei se koko viimeinen viikonloppu mene vain siihen pakkaamiseen. Oma huonekkin pitäisi vielä tyhjentää, sillä mun lähdettyä tänne muuttaa muutamaksi kuukaudeksi Michelle Oklahomasta!
Muutamaa juttua lukuunottamatta alan jo olla valmis lähtöön. En kyllä vielä oikein tajua sitä että reilun viikon päästä oon jo tuolla maailman toisella puolella. Voi olla että tajuankin sen vasta siinä vaiheessa kun oon Helsinki-Vantaalla itkemässä laukkujen kanssa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti